Sieluni luuppi kerää
menneisyyden säteet
ja purskauttaa ne lävitseni
polttavaa tietä eteenpäin
Runotorstai 193. haaste:
”Muisti on läsnä olevaa mennyttä, ajattelu läsnä olevaa nykyisyyttä ja odotus ja tulevan ennakointi läsnä olevaa tulevaisuutta. Augustinus siis yksityistää aikakäsityksen sijoittamalla sen jättämän jäljen henkilökohtaisesti koettuun aikaan.”
Fredrik Långin esseestä ’Aika historiana ja aika kohtalona’ teoksessa Minä, sinä ja rakkaus ja muita aatehistoriallisia esseitä (Teos 2010, s. 30.)
sanapasanen 
3 helmikuun, 2011 at 12:45
Olemme läpikäytäviä
TykkääTykkää
4 helmikuun, 2011 at 17:59
Jotakin kauttamme virtaa, mutta jotakin lisäämme siihen myös itsestämme.
TykkääTykkää
3 helmikuun, 2011 at 12:58
Hieno vertauskuva tuo sielun luuppi!
TykkääTykkää
4 helmikuun, 2011 at 18:05
Voisihan sillä myös tarkastella lähemmin jotakin eikä vain ottaa vastaan.
TykkääTykkää
3 helmikuun, 2011 at 17:10
Polttava on tie toisinaan.
TykkääTykkää
4 helmikuun, 2011 at 18:06
Avojaloin varsinkin!
TykkääTykkää
3 helmikuun, 2011 at 17:12
Muistot kantavat eteenpäin
TykkääTykkää
4 helmikuun, 2011 at 18:07
Jopa huonot muistotkin, jos onnistuu ne käsittelemään.
TykkääTykkää
4 helmikuun, 2011 at 17:39
muistot polttavat, mutta vievät eteenpäin
TykkääTykkää
4 helmikuun, 2011 at 18:12
Traumaattiset tekevät muistiin jopa katkoksia, häpeälliset (siksi koetut) polttavat, hyvät lämmittävät.
TykkääTykkää